27.1 Pietari-Suomi

Eilisilta venähti sen verran, että myöhäisen herätyksen jälkeen lähdettiin porukalla käymään taksilla Ermitaasin luona. Torilla oli jonkinlaista sotilasaikojen muistelua, kun sinne oli kerääntynyt historiallisiin sotilasasuihin pukeutuneita nuoria ja vanhempia paikallisia, sekä vanhoja sotilasajoneuvoja. Takaisin hotellille ja kohti rautatieasemaa. Junamatka sujui nopeasti. Henry jäi pois Kouvolassa, osa Lahdessa, Vexi Tikkurilassa ja minä jatkoin kotiin Helsinkiin.

Stalinin kärry? Ainakin sen kuva oli konepellillä...

Summa summumarum. Ajo talvisissa olosuhteissa Uralilla on kokemus, joka kyllä kannattaa kokea. Se on jotai muuta kun HD:llä Miamissa tai GS:llä Uudessa -Seelannissa. Lähempänä Enfieldiä Intiassa, mutta ei kyllä ihan sitäkään.  Laite on taatusti parhaimmilaan huonossa maastossa keväästä syksyyn. Se, käyttäisinkö kyseistä laitetta talvisin työmatkoihin jää kyllä vielä tätä kirjoittaessa harkintaan…

26.1. Näpinlahti -Pietari

Edellisiltana tehtiin päätös ajella takaisin lyhempää reittiä Pietariin. Eilen meni 260 kilometrin matkassa seitsemän ja puoli tuntia, joten täksi päiväksi suunnitreltu 350 kilometriä vaihdettiin 200 kilometrin nopeampaan reittiin. Sitä ennen kuitenkin lähdettiin järven jäälle suorittamaan Ural -ajotutkintoa. Jäällä tämä onkin varsin hauska peli. Tilaa on päästellä ja hyvin etenee. Kesällä epätasaisessa maastossa tämä on varmasti ihan oiva peli ja kuonokuntoisilla lumisilla teillä myös ihan hauska. Minun pyörä kävi eilen loppumatkasta vain toisella pytyllä ja sieltä poistettiin aamulla melkoinen määrä jäätä kaasuttimesta. Tänään se toimi paremmin, mutta hieman laiskuutta oli havaittavissa.

Kaikki yhes koossa

Jussi näyttää mallia

Tomin, Janin ja Arton tekniikkapalaveri

Vexin kanssa vertaillaan ajolinjoja

Jääsessioiden jälkeen lähdettiin kohti pietaria ajo päivänä kaksi oli hieman varmempaa. Pietariin lähestyttäessä edessä kulkevalla matkanvetäjällä taisi olla kiirus kotiin, kun ajeltiin loppumatka yli 80 km/h, mikä on kyllä Uralille ihan maksimia varsinkin talvella. Ei nyt mikään suuri nautinto, mutta jännitystä ei jää puuttumaan. Perillä oltiin vähän ennen neljää, takseihin ja takaisin hotellille. Lähdettiin lähistölle hotellin tytön suosittelemaan ravintolaan syomään. Ei aivan odotusten mukainen, mutta kyllähän täältäkin ruokaa sai :) Vielä paluumatkalla visiitti sporttibaariin ja takaisin hotellille. Juttua matkasta illalla riitti, sen verran jännää toihua tämä oli. Hienostihan se meni kuitenkin.

Pietarin iltaa

25.1. Pietari - Näpinlahti

Aamiaispöydän ääressä kello seitsemän. Pietarissa työskentelevä Mäkelän Jaska oli tuonut meille läjän "ajoasusteita", eli venäjän armeijan mantteleita, sekä karvahattuja. Vuokraaja tuli hakemaan meitä kahdeksan pintaan ja siirryttiin toiimistolle. lentokentän läheisyyteen. Perille päästyämme täyteltiin muutama paperi, pyöriä laiteltiin valmiiksi ja puoli yhdentoista maissa päästiin lähtemään liikkeelle. Ensi kosketus Ural -pyörään talviolosuhteissa oli kyllä melkoisen "mielenkiintoinen".  Aivot eivät meinaa millään tottua tuohon oikealle kääntymiseen. Sitä yrittää vaistomaisesti kallistaa pyörää oikealle siirtämällä painopistettä, mutta eihän se kallistu. Jos liian kovaa tulee mutkaan, niin vaarana on, että vaunu nousee ilmaan ja pyörä kaatuu oikealle kyljelleen. Sitä ei tosissaan tee mieli alussa kokeilla. Kiihdyttäessä pyörä oma pyöräni haki hieman oikealle ja jarruttaessa vasemmalle. Talviolosuhteissa ajo on jatkuvaa hakemista ja ennakoivaa, koska äkkijarrutuksen mahdollisuus on käytännössä suljettu pois. Alkumatka meni kieli keskellä suuta ajellessa ulos pietarista.

H-hetki lähestyy...

Arto ja Jussi ready hit the road

...ja sitten mennään.

Ajettiin Kronstadin kautta isaompaa baanaa. Pakkasta oli reilu kymmenisen astetta ja välistä oli meno melko kylmää touhua. Kevyillä varustuksilla ei pysty matkaan lähtemään. Taukoja pidettiin matkan aikana huoltoasemilla ja välillä vaihdettiin pilottia. Venäjällä isot tiet on käsitelty urealla, joten ne pysyvät pakkasella sulana tai loskaisena. Kun päästiin lumisille teille oli ajaminen mukavampaa, kun liikennettä ei ollut enää juurikaan ja loska ei enää lentänyt.

Vexin kanssa ekalla tauolla

Loppumatka Näpinlahdelle mentiin aivan pikkuteitä pitkin. Täällä Uralilla on parasta ajella. Voi kytkeä kardaanista sivuvaunun pyörän vetämään ja ajotuntuma muuttuu enemmän takavetomaiseksi. Perille saavuttiin vähän ennen kello kuutta illalla juuri ennen hämärän tuloa. Paikka oli siisti metsästysmaja monine rakennuksineen järven rannalla. Itäntä oli lämmittänyt saunan, virvokkeita oli varattu ja illalliseksi tarjottiin kalakeittoa järven kaloista, sekä saslikkia. Ruuan jälkeen sitä oli valmis pehkuihin, eikä nukkumattia tarvinnut paljon rukoilla.

Ryhmä kohteessa

Mekaanikko ja Arto saunallla

Paikallista kuljetuskalustoa

24.1. Helsinki - Lahti - Pietari

Ylös puoli seitsemän maissa, kahvit koneeseen ja kohti helsingin rautatieasemaa. Otettiin porukalla ryhmälippu lahdesta. Ensimmäinen lahden rautatieasemalla vastaan tullut oli viime syksyn routella mukana ollut Koskelan Aarne ja ihmettelinkin, että oliko Aarnekin lähdössä reissuun? Oli kuulemma vaan tullut katselemaan aikatauluja viikon päästä pidettäville MP -messuille.

Lahti, ukot ja Allegro

Tullipapereiden täyttä. Arto nayttää mallia

Asemaravintolassa tavattiin sitten koko porukka. Matkassa mukana olivat isä- ja poika Vexi ja Henry Soininen lahelasta, Jussi Raivonen janakkalasta, Jani Ahlberg, Tomi Keto-Tokoi, sekä Arto Ahokas kaikki kolme Lahdesta. Astuminen Allegroon ja junalla kohti pietaria. Firman toinen edustaja Peter tulisi illalla lentokoneella perässä.

Tomin ja Vexin romattinen illallishetki

Matka pietariin sujui leppoisasti tulopapereita täytellessä ja passeja näytellessä. Allegro on vaivaton tapa mennä venäjälle. Ei tarvitse seisoskella passijonoissa, kun tarkastukset tehdään junassa istuskellessa. Pietariin saavuttiin aikataulun mukaisesti paikallista aikaa yhden jälkeen. Minä, Jussi ja Arto otettiin taksi suoraan Olympia puiston Sokos -hotellille, loppuporukka paikallisen HD -liikkeen kautta. Otin pienet nokoset hotellilla ja puoli seskan jälkeen nautittiin illallinen. Enne illalista Peter soitti ja sanoi, että lennot pietariin oli peruttu. Finnairin vaihtuneella konetyypillä ei ollut laskeutumislupaa, joten Peterin reissu oli siltä osin suoritettu, näin venäjällä.